Morkkis ja myötähäpeä yhteisöpalveluiden arkiset uhat

Risto Heinonen Tietosuojavaltuutetun toimistosta toi Helsingin Sanomain Vieraskynä-kirjoituksessaan (25.1.08) esille tietoverkon yhteisöllisten palvelujen riskejä yksityisyyden ja julkisuuden hämärtyessä. Hän toi esille tärkeän havainnon: käsityksemme yksityisyydestä ja julkisuudesta on muuttumassa tietoverkkojen ollessa sosiaalisten suhteidemme välittäjä. Tämä muutos on jo tapahtunut. Tämän päivän teinille yksityisen ja julkisen raja on aivan eri kohdassa kuin hänen vanhemmillaan.

Heinonen kirjoittaa tärkeästä asiasta, mutta yhteisöpalveluiden vakiokäyttäjille kirjoituksen uhkakuvat ovat kaikessa vakavuudessaan etäisiä ja teoreettisia. Hänen tekstissään, ja tietoverkkojen yksityisyyden uhkia käsittelevissä keskusteluissa yleensä, uhkakuvat ovat kasvottomia kolmansia osapuolia: tirkistelijöitä, pedofiilejä, hulluja, varkaita, ilkeitä markkinamiehiä tai tulevaisuuden työnantajia.

Lainkaan väheksymättä näitä uhkakuvia täytyy niiden rinnalle nostaa arkisemmat yksityisyyden riskit: Mitä jos hiukan juopuneena laitan ihastukselleni viestin, jota kadun aamulla? Mitä jos kaverini kysyy profiilisivullani eilisestä työhaastattelustani ja koko verkostoni näkee kysymyksen, myös nykyinen työyhteisöni? Mitä jos härskejä vitsejä viljellessäni unohdan, että äitini vastikään liittyi kaveriverkostooni? Mitä jos hupaisa “vertaa kavereitasi” -sovellus kertookin koko verkostolleni kuka on mielestäni seksikkäin kaverini? Näiden uhkien seuraukset ovat tyypillisesti morkkis, häpeä ja nolostuminen sekä joissain tapauksissa kollektiivinen myötähäpeä.

Olemme melko hyviä hallitsemaan yksityisyyttämme tietoverkkojen ulkopuolella fyysisessä maailmassa. Tietoverkoissa yksityisyyden ja julkisuuden hallinnan tekee vaikeaksi monimutkainen ja koko ajan uudistuva teknologia. Jos sosiaalisen vuorovaikutuksen digitaaliset työkalut ovat tuttuja, omaa yksityisyyttään verkkoyhteisöissä on helppo hallita niin kuin parhaaksi näkee.

Keskusteluissa yksityisyydestä internetissä pitää tuoda esille arkisemmat uhkakuvat: sosiaaliset kömmähdykset. Sitä kautta tietoverkkojen vaarat ja riskit ovat todentuntuisia ja helpommin ymmärrettäviä kuin harvinaisemmat ja dramaattisemmat uhkakuvat.

Vuosia IRC-galleriassa viettäneen teini-ikäisen on siis lähestyttävä vastikään Facebookiin hurahtaneita vanhempiaan sosiaalisten uhkakuvien kautta opettaessaan heille yhteisöpalveluihin liittyviä riskejä. Kun osaat välttää morkkiksen, niin ymmärrät paremmin miten välttää identiteettivarkaudet.